Arki alkanut

Ensin painonpudotus uutiset - pudonneita kiloja leikkauksen jälkeen on nyt 5,5!!! Eli kolmessa viikossa lähtenyt.

Tällä viikolla tapahtui sitten paluu arkeen myös työelämän osalta, toki työviikko jäi lyhyeksi - vain kolme päivää. Mielestäni pärjäsin ihan kohtuullisesti ruokailujen suhteen myös töissä; työpäivän ajalle sattui kolme ruokailukertaa ja aina pystyin ne sopivassa aikataulussa toteuttamaan. Lisäksi työpaikalla muistin paremmin tuon vedenjuonnin, siellä olen pitänyt koko ajan vesimukia työpöydällä.
Palaveri ja koulutuspäivät ovat varmaankin sitten oma lukunsa, niiden aikana ruokailu vaatiikin jo enemmän suunnittelua - vaan uskon niidenkin sujuvan kohtuullisesti.

Maanantain kävin pyynnöstäni varmuuden vuoksi verikokeessa, olo on välillä tuntunut hieman vetämättömälle ja arvelin sen johtuvan matalasta hemoglobiinista. Vaan sepä olikin jo hyvin noussut leikkauksen jälkeen :)  Keskustelin puhelimitse sisätautilääkärin kanssa ja hän arveli vetämättömyyden syyn ennemminkin olevan nykyisessä huomattavasti pienemmässä energiamäärässä ja mahdollisesti myös liian vähäisessä juomisessa. Niissäpä nyt yritän olla tarkkana!
Ja kai tälläiseen muutostilanteeseen liittyy osittain myös psyykkistä rasitusta, onhan niin monta asiaa mietittävä uusiksi ja muutettava elämäntapojaan - saattaahan tuokin välillä hieman väsyttää.

Mukavaa syysviikonloppua itse kullekin :)

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Kaksi viikkoa olen elellyt tätä "uuden mahan"-kanssa elämää. Painoa on tässä ajassa pudonnut jopa 3,7 kg - taitaa olla sitä alkuhuumaa tai humausta :)

Olo on ollut koko ajan hyvä; en esimerkiksi ole kertaakaan voinut pahoin - sitä ehkä eniten jännitin etukäteen. Ilmeisesti olen osannut ruokailla sopivissa määrin, riittävän usein ja riittävän hitaasti. Toisaalta monet ovat kertoneet varsinkin makean aiheuttavan pahaa oloa ja makeita en kovin paljoa ole vielä testaillut. Proteiinijuomia kylläkin juon päivittäin yksi tai kaksi ja nekin ovat melko makeita, ei huonoa olo myöskään niistä.

Muutoinkin ruokavalio on jo monipuolistunut mukavasti; jauhelihaa, lohta, näkkäriä, leipää, juustoa, pastaa, perunaa... kaikkea ensin pienessä määrin kokeiltuna ja hyvin pureskeltuna!

Palellus on uusi seuralaiseni, tähän asti minulla on yleensä ollut mieluumminkin aina vain kuuma :) Liittynee vähäisempään energian saantiin.

Vielä viikon oleilen kotona ja opettelen uutta ruokailurytmiä ja tapaa; mukavasti ollut aikaa muunmuassa lueskella laihdutusleikattujen vertaisryhmien kuulumisia ja kokemuksia; uusia selvitettäviä tai kiinnostavia asioita tulee koko ajan itsellenkin eteen.

Kotona taas

Eilen iltapäivällä kotiuduin sairaalasta, suunnitellussa aikataulussa siis. Itse leikkaus meni myös niin kuin oli suunniteltukin, vatsalaukun ohitusleikkauksena. Kiinnikkeitä vatsassa oli jonkin verran, joten myös sleeve-leikkauksen mahdollisuus oli varasuunnitelmana.

Leikkaukseen menin ensimmäisenä, eli jo 7.45 oli oltava salissa; siinä ei enää paljoa kerennyt jännitelemään!
Leikkauksessa otettiin samalla näytepaloja ja mitattiin ohutsuolen pituus, koska oli lupautunut mukaan tutkimukseen; kaikkineen tuo operaatio kesti kuulemma 90 minuuttia. Ja sitten heräämön erinomaisessa hoivassa noin neljä-viisi tuntia; osastolla olin takaisin kolmen aikaan iltapäivällä.

Tokkuraa ja jonkin verran kipuja riitti niin leikkaupäivälle kuin sitä seuraavallekin; paljon sitä voikin ihminen nukkua, tai torkkua...Huonekaverinani olikin mukava naisihiminen, jonka kanssa hereillä ollessamme ja jaksaessamme oli hyvä jutella.

Sairaalaan mukaan ottamistani tavaroista en tarvinnut juuri mitään, lehdetkin jäivät kaikki lukematta, enkä kirjaa avannut kertaakaan... ei vain jaksanut!

Torstaina olo olikin jo selvästi ihmismäisempi - elossa ollaan, kaikesta huolimatta :)
Ruuan maistelun aloitin parilla lusikallisella velliä torstai aamuna ja siitä hiljalleen on valikoima laajentunut proteiinirahkoihin, kananmunaan ja mustikkakeittoon... varsinkin tuo kanamuna suolalla oli huikean hyvää, tässä tilanteessa :)
Juominen meinaa näköjään unohtua, siinä pitää oikein tsempata.
Kipuja on ehkä vähemmän kuin odotin, enkä ole vielä voinut onneksi pahoin... sekin varmaan vielä koettava.

Sairaslomaa lääkäri määräsi kolme viikkoa, yritän malttaa sen pitää...

Leikkauspäivän aattona

Jännittävissä tunnelmissa mennään huomista kohti! Aamulla kello 7.00 on oltava osastolla ja leikkaus joko aamu-tai iltapäivällä.... Mihinkä oikein olenkaan ryhtymässä?! Epäilyttää ja päässä pyörii vaikka minkälaista ajatusta...huh-huh, kai tästä selvitään!

Eneillen lähti vain neljä kiloa, vaan hyvä tuokin, varsinaista kilotavoitetta minulle ei oltukaan laitettu.  Hyvä on ollut totuttautua huomattavasti vähäisempään syömiseen ja mieliteoista kieltäytymiseen, pakon edessä :)

Sairaalakassia olen jo pakkaillut, lukemattomia lehtiä mukaan lähdössä monta.
Loppu viikolla lisää...

Eneilyä ja aatoksia

Kymmenes eneily päivä menossa; ei oo helppoo! Nälkä on vähän väliä ja muutaman kerran olen joutunut luistamaankin ns.pakottavista syistä.... synttäreitä sattunut tosiaan nyt jo kahdetkin tälle ajalle. Toisaalta olen ylpeä itsestäni, että olen osannut ottaa vain yhtä tai kahta lajia tarjotuista!
Ja sisulla ja päättäväisyydellä olen yrittänyt rämpiä tätä matkaa...

Paljon olen miettinyt sitä, kuinka usein se syöminen on ollut ratkaisuna minulla ongelmatilanteissa -  kun tuntuu hankalalle, jotenkin epämielyttävälle, tai vaikkapa tylsälle; tulee ensimmäisenä mieleen syödä jotain.... jos vähän ottaisin.! Vaan onneksi olen nuo tilanteet itse "hoksannut" ja osannut laittaa itselleni stopin - en syö!
Totta siis tuntuu olevan jo aiemmin kuulemani väite, että jotain pitäisi keksiä ruokariippuvuuden tilalle - jotenkin ontolle tuntuu olo omassa mielessä välillä.

Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että saan jo nyt näitä pohtia, vähän ennakkoon ennen leikkausta - onneksi on tuo ihmismieli niin rakennettu, että tuo tärkeitä asioita oikeaan aikaan mietittäväksi :)

Leikkauspäivä 2.9.

Tänään se selvisi - leikkauspäiväni!!!  On tiistaina 2.9, hui kun rupeaa pelottamaan! Tai pikemminkin jännittämään voisi olla oikea sana :)
 Ene - dieetin aloitin jo varmuudeksi aamulla ja sillä sitten mennään seuraavat vajaat kolme viikkoa. Tosin yhdet synttärit ja yksi ystävien kanssa illastaminen kuuluu tähän aikaan, silloin annan itselleni luvan herkutella, kohtuudella tietenkin.
Leikkausta edeltävällä viikolla käyn sairaalassa hoitajan ja lääkärin juttusilla.

Kesän lopulla...

Kuumaa, välillä suorastaan tuskastuttavan kuumaa, kesää olen minäkin viettänyt. Jaksaminen fyysisesti on ollut kovilla  suurelta osin kilojen ja huonon kunnon vuoksi.

Näissä aatoksissa soitin tänään kirurgian osastolle ja kyselin jonon tilannetta - ja yllätyksekseni leikkauspäiväni saattaakin olla jo todella lähellä! Syyskuun alkua minulle alustavasti ehdoteltiin, huomenna vielä lääkäri tarkastaa paperini ja ovat minuun yhteydessä, iiks!

Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että minun olisi aloitettava eneily välittömästi, siis huomenna. Ja niin teenkin! Vähän kuin jäähyväisiksi söin tänään vielä jäätelön, haikeutta hieman oli ilmassa....

Töiden ja muun elämän suhteen kolmen viikon valmistelu aika olisi riittävä, toivon siis niiiiin kovasti, että huomenna saan leikkauspäivän tietooni, pitäkää peukkuja!