Kehon muistutuksia

Tänään olimme aurinkoisella järvellä veneilemässä - mikä olikin aivan ihanaa, vaikka lähtiessä jännitin kovastikin kuinka onnistun ponnistamaan laiturilta veneeseen ja veneestä pomppaamaan laiturille. Sujuihan se, vaikka olikin varmaan varsin raskaan ja kömpelön näköistä :)

Keho muistutteli tänään muutenkin ylimääräisistä kiloista lonkkien kolotuksella, sitäkään vaivaa en juuri ole tarvinnut kärsiä aiemmin, sikäli onnekas olen! Vaan nytpä kipuilivat mokomat, liekö syynä ollut veneessä tullut erilainen liikkuminen?

Ja melkoisen mahdotonta on ollut myös hikoileminen näillä helteillä. Viilentelen välillä oloani laittamalla jäägeeliä niskaan. Uidakin toki voisin, vaan vielä en ole järveen uskaltautunut, lähinnä veden viileyden vuoksi.... Ja pakko myöntää, että tänä kesänä olen hieman alkanut aristella uimapukusillani liikkumista yleisillä rannoilla, aiemmin en ole antanut kilojeni rajoittaa sitäkään. Liittynee tämäkin siihen itseni näkemiseen ja silmieni aukeamiseen...

Tietoinen syöminen:)

Silloin tällöin matkallani olen törmännyt tuohon termiin: "tietoinen syöminen"... tuota juuri itseltäni on syömisestä puuttunut. Olen usein toiminut ja toimin edelleen juuri toisin - syön "tiedostamatta", tavallaan :)
Siis: stressaantuneena esimerkiksi suorastaan ahmin, kunnes tuleekin jo paha olo, niin fyysisesti kuin mielellekin.
Stressinhallinnasta ja tuosta tietoisesta syömisestä löysin itselleni hyviä ajatuksi sivuilta www.ceesto.fi; suosittelen tutustumaan. Tilasin sieltä jopa kymmenen päivän maksuttoman mindfulness kurssin.
Tuohon tiedostamattomaan syömiseen sopii kohdallani mikä vain; tosin sokeriset herkut näyttävät löytävän tiensä suuhuni useimmiten....
Ehkäpä kuitenkin kokeilen tiedostavaa syömistä palalla, huom. vain palalla :) suklaata, yritän....

Jatkuu

Edellinen tekstini hieman katkesi, tekniikka tökkii :)
Tiedostamisesta siis hieman lisää ajatuksiani... Luulen, että kohdallani herääminen näkemään liittyy vahvasti laihdutus ( tai lihavuus) leikkaukseen liittyviin tutkimuksiin - nythän on tosi kyseessä, vaikea on enää perääntyäkään... Ja niin on ollut pakko myöntää oma avuntarpeeni, yksin en onnistu!

Keskusteluja vuosien varrella olen toki käynyt jo lukemattomia; ravitsemusterapeuteilla, painonhallintaryhmissä, painonvartijoissa, ystävien kanssa ym ym- yritystä siis ollut ja monta kuuria ja aina uudelleen aloitusta, jospa tällä kertaa onnistuisin - ajatuksena joka kerran.
Mutta nyt olen tilanteessa, jossa tarvitsen lisäksi lääketieteellistä apua - vatsalaukun ohitusleikkauksen muodossa. Oma työni ja panokseni on edelleen suuri, nyt tavallaan    "pakon" edessä.
Tsemppiä siis minulle ja kaikille muillekin painonsa kanssa askaroiville :)

Nyt tiedostan paremmin...

...tai olen tavallaan herännyt "läskitietoisuuteen" kohdallani. Tämä herääminen tapahtui viime kevään aikana pikku hiljaa. Aiemmin en ole nähnyt itseäni sellaisena kun muut minut näkevät; peilistä olen yrittänyt katsoa vain kasvoja ja jotenkin ohittanut muut osat itsestäni - kuulostaa hieman huvittavalta ehkä, toisaalta taas melko surulliselta...

Mutta nyt, kun olen saanut silmäni auki ja nähnyt jo kaikille muille aikaa sitten näkyneen ulkoisen olemukseni, olen ollut melko harmissani ja toisaalta vihainenkin itselleni - kuinka ihmeessä olen päästänyt itseni tähän tilaan! Samalla olen myös tiedostanut monen monta kolotusta ja kipua kropassani... aiemminhan näitä en huomannut tai itselleni myöntänyt. Vähänkin pidemmän matkan käveleminen koskee jalkoihin, melkoisen hengästyksen kera - ei yhtään mukava tunne! Ja pakko myöntää myös se, että liikkuminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt kovin vähiin tai ainakin varsinainen harrastusliikunta.