...tai olen tavallaan herännyt "läskitietoisuuteen" kohdallani. Tämä herääminen tapahtui viime kevään aikana pikku hiljaa. Aiemmin en ole nähnyt itseäni sellaisena kun muut minut näkevät; peilistä olen yrittänyt katsoa vain kasvoja ja jotenkin ohittanut muut osat itsestäni - kuulostaa hieman huvittavalta ehkä, toisaalta taas melko surulliselta...
Mutta nyt, kun olen saanut silmäni auki ja nähnyt jo kaikille muille aikaa sitten näkyneen ulkoisen olemukseni, olen ollut melko harmissani ja toisaalta vihainenkin itselleni - kuinka ihmeessä olen päästänyt itseni tähän tilaan! Samalla olen myös tiedostanut monen monta kolotusta ja kipua kropassani... aiemminhan näitä en huomannut tai itselleni myöntänyt. Vähänkin pidemmän matkan käveleminen koskee jalkoihin, melkoisen hengästyksen kera - ei yhtään mukava tunne! Ja pakko myöntää myös se, että liikkuminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt kovin vähiin tai ainakin varsinainen harrastusliikunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti