Arki alkanut

Ensin painonpudotus uutiset - pudonneita kiloja leikkauksen jälkeen on nyt 5,5!!! Eli kolmessa viikossa lähtenyt.

Tällä viikolla tapahtui sitten paluu arkeen myös työelämän osalta, toki työviikko jäi lyhyeksi - vain kolme päivää. Mielestäni pärjäsin ihan kohtuullisesti ruokailujen suhteen myös töissä; työpäivän ajalle sattui kolme ruokailukertaa ja aina pystyin ne sopivassa aikataulussa toteuttamaan. Lisäksi työpaikalla muistin paremmin tuon vedenjuonnin, siellä olen pitänyt koko ajan vesimukia työpöydällä.
Palaveri ja koulutuspäivät ovat varmaankin sitten oma lukunsa, niiden aikana ruokailu vaatiikin jo enemmän suunnittelua - vaan uskon niidenkin sujuvan kohtuullisesti.

Maanantain kävin pyynnöstäni varmuuden vuoksi verikokeessa, olo on välillä tuntunut hieman vetämättömälle ja arvelin sen johtuvan matalasta hemoglobiinista. Vaan sepä olikin jo hyvin noussut leikkauksen jälkeen :)  Keskustelin puhelimitse sisätautilääkärin kanssa ja hän arveli vetämättömyyden syyn ennemminkin olevan nykyisessä huomattavasti pienemmässä energiamäärässä ja mahdollisesti myös liian vähäisessä juomisessa. Niissäpä nyt yritän olla tarkkana!
Ja kai tälläiseen muutostilanteeseen liittyy osittain myös psyykkistä rasitusta, onhan niin monta asiaa mietittävä uusiksi ja muutettava elämäntapojaan - saattaahan tuokin välillä hieman väsyttää.

Mukavaa syysviikonloppua itse kullekin :)

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Kaksi viikkoa olen elellyt tätä "uuden mahan"-kanssa elämää. Painoa on tässä ajassa pudonnut jopa 3,7 kg - taitaa olla sitä alkuhuumaa tai humausta :)

Olo on ollut koko ajan hyvä; en esimerkiksi ole kertaakaan voinut pahoin - sitä ehkä eniten jännitin etukäteen. Ilmeisesti olen osannut ruokailla sopivissa määrin, riittävän usein ja riittävän hitaasti. Toisaalta monet ovat kertoneet varsinkin makean aiheuttavan pahaa oloa ja makeita en kovin paljoa ole vielä testaillut. Proteiinijuomia kylläkin juon päivittäin yksi tai kaksi ja nekin ovat melko makeita, ei huonoa olo myöskään niistä.

Muutoinkin ruokavalio on jo monipuolistunut mukavasti; jauhelihaa, lohta, näkkäriä, leipää, juustoa, pastaa, perunaa... kaikkea ensin pienessä määrin kokeiltuna ja hyvin pureskeltuna!

Palellus on uusi seuralaiseni, tähän asti minulla on yleensä ollut mieluumminkin aina vain kuuma :) Liittynee vähäisempään energian saantiin.

Vielä viikon oleilen kotona ja opettelen uutta ruokailurytmiä ja tapaa; mukavasti ollut aikaa muunmuassa lueskella laihdutusleikattujen vertaisryhmien kuulumisia ja kokemuksia; uusia selvitettäviä tai kiinnostavia asioita tulee koko ajan itsellenkin eteen.

Kotona taas

Eilen iltapäivällä kotiuduin sairaalasta, suunnitellussa aikataulussa siis. Itse leikkaus meni myös niin kuin oli suunniteltukin, vatsalaukun ohitusleikkauksena. Kiinnikkeitä vatsassa oli jonkin verran, joten myös sleeve-leikkauksen mahdollisuus oli varasuunnitelmana.

Leikkaukseen menin ensimmäisenä, eli jo 7.45 oli oltava salissa; siinä ei enää paljoa kerennyt jännitelemään!
Leikkauksessa otettiin samalla näytepaloja ja mitattiin ohutsuolen pituus, koska oli lupautunut mukaan tutkimukseen; kaikkineen tuo operaatio kesti kuulemma 90 minuuttia. Ja sitten heräämön erinomaisessa hoivassa noin neljä-viisi tuntia; osastolla olin takaisin kolmen aikaan iltapäivällä.

Tokkuraa ja jonkin verran kipuja riitti niin leikkaupäivälle kuin sitä seuraavallekin; paljon sitä voikin ihminen nukkua, tai torkkua...Huonekaverinani olikin mukava naisihiminen, jonka kanssa hereillä ollessamme ja jaksaessamme oli hyvä jutella.

Sairaalaan mukaan ottamistani tavaroista en tarvinnut juuri mitään, lehdetkin jäivät kaikki lukematta, enkä kirjaa avannut kertaakaan... ei vain jaksanut!

Torstaina olo olikin jo selvästi ihmismäisempi - elossa ollaan, kaikesta huolimatta :)
Ruuan maistelun aloitin parilla lusikallisella velliä torstai aamuna ja siitä hiljalleen on valikoima laajentunut proteiinirahkoihin, kananmunaan ja mustikkakeittoon... varsinkin tuo kanamuna suolalla oli huikean hyvää, tässä tilanteessa :)
Juominen meinaa näköjään unohtua, siinä pitää oikein tsempata.
Kipuja on ehkä vähemmän kuin odotin, enkä ole vielä voinut onneksi pahoin... sekin varmaan vielä koettava.

Sairaslomaa lääkäri määräsi kolme viikkoa, yritän malttaa sen pitää...

Leikkauspäivän aattona

Jännittävissä tunnelmissa mennään huomista kohti! Aamulla kello 7.00 on oltava osastolla ja leikkaus joko aamu-tai iltapäivällä.... Mihinkä oikein olenkaan ryhtymässä?! Epäilyttää ja päässä pyörii vaikka minkälaista ajatusta...huh-huh, kai tästä selvitään!

Eneillen lähti vain neljä kiloa, vaan hyvä tuokin, varsinaista kilotavoitetta minulle ei oltukaan laitettu.  Hyvä on ollut totuttautua huomattavasti vähäisempään syömiseen ja mieliteoista kieltäytymiseen, pakon edessä :)

Sairaalakassia olen jo pakkaillut, lukemattomia lehtiä mukaan lähdössä monta.
Loppu viikolla lisää...

Eneilyä ja aatoksia

Kymmenes eneily päivä menossa; ei oo helppoo! Nälkä on vähän väliä ja muutaman kerran olen joutunut luistamaankin ns.pakottavista syistä.... synttäreitä sattunut tosiaan nyt jo kahdetkin tälle ajalle. Toisaalta olen ylpeä itsestäni, että olen osannut ottaa vain yhtä tai kahta lajia tarjotuista!
Ja sisulla ja päättäväisyydellä olen yrittänyt rämpiä tätä matkaa...

Paljon olen miettinyt sitä, kuinka usein se syöminen on ollut ratkaisuna minulla ongelmatilanteissa -  kun tuntuu hankalalle, jotenkin epämielyttävälle, tai vaikkapa tylsälle; tulee ensimmäisenä mieleen syödä jotain.... jos vähän ottaisin.! Vaan onneksi olen nuo tilanteet itse "hoksannut" ja osannut laittaa itselleni stopin - en syö!
Totta siis tuntuu olevan jo aiemmin kuulemani väite, että jotain pitäisi keksiä ruokariippuvuuden tilalle - jotenkin ontolle tuntuu olo omassa mielessä välillä.

Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että saan jo nyt näitä pohtia, vähän ennakkoon ennen leikkausta - onneksi on tuo ihmismieli niin rakennettu, että tuo tärkeitä asioita oikeaan aikaan mietittäväksi :)

Leikkauspäivä 2.9.

Tänään se selvisi - leikkauspäiväni!!!  On tiistaina 2.9, hui kun rupeaa pelottamaan! Tai pikemminkin jännittämään voisi olla oikea sana :)
 Ene - dieetin aloitin jo varmuudeksi aamulla ja sillä sitten mennään seuraavat vajaat kolme viikkoa. Tosin yhdet synttärit ja yksi ystävien kanssa illastaminen kuuluu tähän aikaan, silloin annan itselleni luvan herkutella, kohtuudella tietenkin.
Leikkausta edeltävällä viikolla käyn sairaalassa hoitajan ja lääkärin juttusilla.

Kesän lopulla...

Kuumaa, välillä suorastaan tuskastuttavan kuumaa, kesää olen minäkin viettänyt. Jaksaminen fyysisesti on ollut kovilla  suurelta osin kilojen ja huonon kunnon vuoksi.

Näissä aatoksissa soitin tänään kirurgian osastolle ja kyselin jonon tilannetta - ja yllätyksekseni leikkauspäiväni saattaakin olla jo todella lähellä! Syyskuun alkua minulle alustavasti ehdoteltiin, huomenna vielä lääkäri tarkastaa paperini ja ovat minuun yhteydessä, iiks!

Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että minun olisi aloitettava eneily välittömästi, siis huomenna. Ja niin teenkin! Vähän kuin jäähyväisiksi söin tänään vielä jäätelön, haikeutta hieman oli ilmassa....

Töiden ja muun elämän suhteen kolmen viikon valmistelu aika olisi riittävä, toivon siis niiiiin kovasti, että huomenna saan leikkauspäivän tietooni, pitäkää peukkuja!

Kehon muistutuksia

Tänään olimme aurinkoisella järvellä veneilemässä - mikä olikin aivan ihanaa, vaikka lähtiessä jännitin kovastikin kuinka onnistun ponnistamaan laiturilta veneeseen ja veneestä pomppaamaan laiturille. Sujuihan se, vaikka olikin varmaan varsin raskaan ja kömpelön näköistä :)

Keho muistutteli tänään muutenkin ylimääräisistä kiloista lonkkien kolotuksella, sitäkään vaivaa en juuri ole tarvinnut kärsiä aiemmin, sikäli onnekas olen! Vaan nytpä kipuilivat mokomat, liekö syynä ollut veneessä tullut erilainen liikkuminen?

Ja melkoisen mahdotonta on ollut myös hikoileminen näillä helteillä. Viilentelen välillä oloani laittamalla jäägeeliä niskaan. Uidakin toki voisin, vaan vielä en ole järveen uskaltautunut, lähinnä veden viileyden vuoksi.... Ja pakko myöntää, että tänä kesänä olen hieman alkanut aristella uimapukusillani liikkumista yleisillä rannoilla, aiemmin en ole antanut kilojeni rajoittaa sitäkään. Liittynee tämäkin siihen itseni näkemiseen ja silmieni aukeamiseen...

Tietoinen syöminen:)

Silloin tällöin matkallani olen törmännyt tuohon termiin: "tietoinen syöminen"... tuota juuri itseltäni on syömisestä puuttunut. Olen usein toiminut ja toimin edelleen juuri toisin - syön "tiedostamatta", tavallaan :)
Siis: stressaantuneena esimerkiksi suorastaan ahmin, kunnes tuleekin jo paha olo, niin fyysisesti kuin mielellekin.
Stressinhallinnasta ja tuosta tietoisesta syömisestä löysin itselleni hyviä ajatuksi sivuilta www.ceesto.fi; suosittelen tutustumaan. Tilasin sieltä jopa kymmenen päivän maksuttoman mindfulness kurssin.
Tuohon tiedostamattomaan syömiseen sopii kohdallani mikä vain; tosin sokeriset herkut näyttävät löytävän tiensä suuhuni useimmiten....
Ehkäpä kuitenkin kokeilen tiedostavaa syömistä palalla, huom. vain palalla :) suklaata, yritän....

Jatkuu

Edellinen tekstini hieman katkesi, tekniikka tökkii :)
Tiedostamisesta siis hieman lisää ajatuksiani... Luulen, että kohdallani herääminen näkemään liittyy vahvasti laihdutus ( tai lihavuus) leikkaukseen liittyviin tutkimuksiin - nythän on tosi kyseessä, vaikea on enää perääntyäkään... Ja niin on ollut pakko myöntää oma avuntarpeeni, yksin en onnistu!

Keskusteluja vuosien varrella olen toki käynyt jo lukemattomia; ravitsemusterapeuteilla, painonhallintaryhmissä, painonvartijoissa, ystävien kanssa ym ym- yritystä siis ollut ja monta kuuria ja aina uudelleen aloitusta, jospa tällä kertaa onnistuisin - ajatuksena joka kerran.
Mutta nyt olen tilanteessa, jossa tarvitsen lisäksi lääketieteellistä apua - vatsalaukun ohitusleikkauksen muodossa. Oma työni ja panokseni on edelleen suuri, nyt tavallaan    "pakon" edessä.
Tsemppiä siis minulle ja kaikille muillekin painonsa kanssa askaroiville :)

Nyt tiedostan paremmin...

...tai olen tavallaan herännyt "läskitietoisuuteen" kohdallani. Tämä herääminen tapahtui viime kevään aikana pikku hiljaa. Aiemmin en ole nähnyt itseäni sellaisena kun muut minut näkevät; peilistä olen yrittänyt katsoa vain kasvoja ja jotenkin ohittanut muut osat itsestäni - kuulostaa hieman huvittavalta ehkä, toisaalta taas melko surulliselta...

Mutta nyt, kun olen saanut silmäni auki ja nähnyt jo kaikille muille aikaa sitten näkyneen ulkoisen olemukseni, olen ollut melko harmissani ja toisaalta vihainenkin itselleni - kuinka ihmeessä olen päästänyt itseni tähän tilaan! Samalla olen myös tiedostanut monen monta kolotusta ja kipua kropassani... aiemminhan näitä en huomannut tai itselleni myöntänyt. Vähänkin pidemmän matkan käveleminen koskee jalkoihin, melkoisen hengästyksen kera - ei yhtään mukava tunne! Ja pakko myöntää myös se, että liikkuminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt kovin vähiin tai ainakin varsinainen harrastusliikunta.

Lomalle

Juhannus on mennyt ja kesälomailu osaltani alkanut; pysähtymisen ja itsetutkiskelun paikka  selvästi. Viime elokuusta on kuljettu jo kohta vuosi ja monenlaista on laihdutusleikkauksen suhteen kohdallani tapahtunut.
Elokuussa 2013 sain pyynnöstäni työterveyslääkärin lähetteen lihavuusleikkausarvioon. Ensimmäinen käyntini leikkaavassa sairaalassa oli marraskuussa ; tuolloin tapasimme ensin ryhmänä ja sittemmin myös yksin ravitsemusterapeutin ja sisätautilääkärin - ja leikkausta puoltava lausuntohan sieltä tuli, hyvä niin!
Talven aikanana kävin kaikki asiaankuuluvat tutkimukset ja kokeet, eikä niidenkään tuloksissa ollut esteitä operaatiolle. Parhaillaan odottelen sairaalasta tietoa leikkauspäivästä ja sitä edeltävää ene - diettiä, lievästi sekavin tuntemuksin. Toisaalta todella innolla - haluanhan jo vihdoin pysyvämpää apua ja tukea "läskien" karkoitukseen; toisaalta jännitän sekä itse operaatiota, että mahdollisia komplikaatioita....
Kuitenkin olen halunnut pysyä mukana tässä matkalla, jonne ole vapaaehtoisesti lähtenyt!